Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Isäntäväen näkemys Orsonin ensimmäisestä lomamatkasta. Auton matkamittariin kertyi yli kolmejapuolituhatta ajokilometriä. Melkoinen matka pienelle pojalle. Päivää kohti tuli noin kolme ja puolisataa km.  Tosin ajelimme jonkin verran yöllä, kun oli viileämpää ja koirat nukkuivat. Näkemyksemme mukaan Orson selvisi hienosti pitkästä automatkasta ja saamamme kokemuksen mukaan, voi pikkupennunkin kanssa matkustaa.

 

Orsonin lomamatka

Tiistai-iltana (21.6.) myöhään, kun koirat olivat jo käyneet yöunille, päätti isäntäväki startata matkaan. Tarkoitus oli ’keskiyönauringon näyttelyn’ kautta lähteä pienelle lomamatkalle. Orsonia ajatellen suunnittelimme ajomatkat lyhyiksi ja päätimme ajella ajan kanssa.

 

Ensimmäinen päivä sujui hienosti. Kaikki olivat nukkuneet pitkän yön. Aamulenkin ja aamupalan jälkeen olimme valmiita jatkamaan.  Orson oli oikein esimerkillinen ja nukahti heti, kun auto lähti liikkeelle. Pysähtelimme ja pidimme taukoja. Orson selviytyi tosi hienosti pissa- ja kakkatarpeistaan. Yhtään vahinkoa ei tullut niin sanotusti ’omaan pesään’, minkä isäntäväki tyytyväisenä noteerasi. Illalla oli kova meno päällä. Kaikki halusivat pitkälle lenkille. Orsonia kiukutti, kun hän ei päässyt mukaan, mutta tyytyi sitten kohtaloonsa ja odotti kiltisti omassa pesässään. Mitäs muutakaan siinä on tehtävissä kuin odottaa. Kyllä Orsonkin pääsi lenkille, mutta vain ihan pienelle ja hänen omaan tahtiinsa. Ja riemu oli suuri.

Toisena lomapäivänä ajelimme vain lyhyen matkan kohti määränpäätä. Sopivan yöpaikan etsimiseen sitten kulutimmekin aikaa hyvän tovin.  Lopulta löysimme mieleisemme ja taas samat kuviot, lenkille ja syömään, lopuksi leikkiä ja yhdessä oloa.

Seuraavaa päivää vietimme ihan vain lötkötellen paikoillamme. Koirien riesana olivat ikävät mäkäräiset. Torjunta-ainetta ei voinut laittaa, kun sitä ei saa mennä suuhun eikä silmiin. Omarin vatsanahassa oli niin paljon puremia, että päätimme laittaa siihen vähän kortisonivoidetta. Se olikin hyvä ratkaisu, sillä Omar lopetti rapsutuksen ja rauhoittui nukkumaan. Kyllä ne mäkäräiset osaavatkin olla ilkeitä elukoita. Tunkeutuvat joka paikkaan ja purevat kipeästi ja sitten polte ja kutina päälle. Jos raapii liikaa, tulee vielä tulehduskin. Orson selvisi yllättävän vähillä mäkäräisen puremilla, eikä hänen tarvinnut rapsutella juuri yhtään. Paitsi kaulapantaa – siitä Orson ei tykännyt ja sitä piti rapsuttaa tämän tästä.

 

Nyt on juhannusaatto ja on satanut melkein koko päivän, pieniä poutataukoja, mutta enimmäkseen sadetta. Molemmilla pitkillä lenkeillä jouduimme sadekuuron kastelemiksi. Heippa hei, kauniiksi laitetut näyttelyturkit. Asialle ei nyt mahda mitään ja näyttelyyn mennään siinä kunnossa, missä olemme. Parhaamme teemme ja yritämme näyttää kauniilta. Oonasta sanotaan melko varmasti, että on liian tanakassa kunnossa. No, onhan Oona tukeva. Sitä ei voi kieltää. Tarjotin pysyy hyvin Oonan selällä. Oona on kerännyt vararavintoa vaellusta varten. Orson on ollut oikea kultapoika. Mahdottoman utelias ympäristöstään ja joka paikkaan pitäisi se pieni kuono työntää.

Näyttelypäivä. Aamu oli kirkas, mutta jo kahdeksan maissa alkoi sataa. Onneksi sade loppui ennen näyttelyn alkua ja päivä sen kuin parani koko päivän. Illalla oli jo pilvetön vanha taivas näkyvissä.   

Orson toimi todellisena elävänä maskottina. Aina, kun Orson oli ulkoilemassa, tuli lapsia ja aikuisia ihastelemaan  ja taputtelemaan Orsonia.

Koirista yksi nelikuinen karjalankarhukoiratyttö oli ylen ihastunut Orsoniin ja halusi leikkiä tämän kanssa. Orson oli aivan liian pieni, eikä leikistä tullut mitään, kun Orson pyöri ja kieri leikkikaverin jaloissa.

Näyttelyyn tuli yli kaksituhatta koiraa. Ensin koirien haukunta vähän arvelutti pikkuista Orsonia, mutta aika pian Orson tottui, eikä kommentoinut haukuntaa. Sen sijaan Orson itse piti välillä aikamoisen metelin, kun ei päässyt mukaan ja piti olla aitauksessa, ettei olisi jäänyt ihmisten jalkoihin. Autojakin piti varoa. Orsonilla ei ole vielä yhtään tuota itsesuojeluvaistoa autojen suhteen.

Orsonin matkakumppanit Oona ja Ria menestyivät näyttelyssä tosi hienosti, vaikka tuomari sanoikin Oonaa hieman tukevaksi. Hän sanoi ymmärtävänsä, että välillä on tukevia kausia ja silitteli omaa vatsaansa. BIS-kehässä oli sitten sellainen tuomari, jolta ei ymmärrystä herunut ja niinpä me pääsimme nopeasti jatkamaan matkaamme.

 

Juhannuspäivänä löysimme aivan upean levähdys/leiripaikan Vietosen-järven rannalta. Aurinko paistoi kiltisti koko päivän. Kylmä tuulikaan ei haitannut. Itse asiassa siitä oli suuri hyöty, kun se piti kaikki ötökät loitolla ja kun sattui olemaan muutoin hellepäivä. Pidimme siis lepopäivän (taas) ja vietimme lomailun laatuaikaa. Aivan ihanaa.

 

Aurinko ei laskenut lainkaan koko yönä ja kun  saimme silmät auki aamulla, oli taivas pilvetön ja kirkas. Aurinko porotti jo kuumasti ja tuuli oli voimakas ja kylmän tuntuinen. Minä uskaltauduin aamupesulle Vietoseen. Tarkoitus oli tehdä pieni uimalenkki, mutta vesi tuntui niin hyytävän kylmältä, että annoin hellikkinä periksi ja tyydyin vain pieneen pulahdukseen.

Aamulenkillä Orson ja Ria tekivät tuttavuutta poronuorukaisen kanssa. Poro oli aivan hassu. Se ihan selvästi haastoi Orsonia ja Riaa leikkiin. Kulki perässä ja elehti ystävällisesti. Orson katseli poroa ensin muutaman metrin etäisyydeltä pää kallellaan ja päätti sitten mennä turvaan lähimmän asuntovaunun alle. Hienosti Orson tuli luokse, kun kutsuttiin, vaikka poro-herra olikin lähettyvillä. Poron jättämät sorkanjäljet kiinnostivat  sekä Riaa että Orsonia ylen määrin. Siinä riitti puuhastelua pitkäksi aikaa. (Kuvan poro ei liity juttuun. Tämä kuva on otettu auton ikkunasta poron ohi ajettaessa)   Loppupäivä vietettiin kyläillen. Orson oli taas hurmaava oma itsensä ja sulatti kyläpaikan isäntäväen sydämet, vaikka kyläpaikan emäntä oli kertonut, ettei ole yhtään koiraihminen. Oi, ihana Orson!

Nyt on jo seitsemäs lomapäivä. Aika rientää ihan siivillä. Täällä pohjoisessa menee ajantaju ihan sekaisin, kun yölläkin paistaa aurinko ihan kuin päivällä konsanaan. Aamulla yhdeksän aikaan on jo suorastaan polttavan kuuma auringossa. 

Orson on ensimmäisellä ulkomaan reissullaan Ruotsissa. Tänään ajoimme hieman pidemmän matkan kuin edellisinä päivinä. Orson kesti matkan hyvin niin kauan, kun ajelimme isoja asfalttiteitä. Heti, kun käännyimme hiekkatielle, alkoi Orson kovaäänisesti vaatia taukoa. No, sehän meillä oli tarkoituskin – pitää taukoa vähän etäämmällä vilkkaasti liikennöidystä ajotiestä.

Orson pääsi ihan vähän matkaa tunturiin. Ja kuinka ollakaan – Orson bongasi heti poron jäljet. Taisi se eilinen poronuorukainen jättää lähtemättömän vaikutuksen pikku Orsoniin.

Meillä on hyvin kattava lajitelma hyttysten ja mäkäräisten torjunta-aineita. Koirille ei löytynyt mitään omaa juttua ja apteekkarit eivät suositelleet koirille laitettavan samoja aiheita kuin ihmisille.

Meidän koirillamme on kaikilla Frontlinet niskassa ja se näyttää toimivan myös mäkäräisiin. Ne purevat kyllä, mutta kuolevat. Tietysti kutina jää. Omar on kärsinyt pahiten. Hänellä oli mahanahassa isoja,  punaisia laikkuja. Omar on se, joka eniten rypee rantavesissä ja käy uimassa.

 

Uusi ihana aamu ja päivä. Kävimme pyörähtämässä Norjan puolella, mutta sieltä tultiin aika nopeasti takaisin. Sää oli mitä ihanin ja leuto tuuli vilvoitteli kävelyretkeä vuonon rannalla. Orsonilla oli hirveä himo simpukoihin ja rakkolevään. Parempi oli pitää Orson loitolla moisista herkuista. Tuskin vatsa olisi kestänyt. Emme ainakaan halunneet kokeilla. Olemme juuri opetelleet Orsonin kanssa syömään maksalaatikkoa ja verilettuja uutena ruoka-aineena, emmekä uskalla sekoittaa mereneläviä joukkoon. Vaikka eihän uusissa ruoka-aineissa mitään opettelemista Orsonin puolelta ole. Hän olisi syönyt vaikka koko veriletturasian kerralla. Taitaa olla rodunomainen ahmatti tämä nuoriherra Orson.

Tänään kohtasimme myös isohkon porotokan. Siinä oli yli kaksikymmentä poroa. Koirat eivät kommentoineet poroja mitenkään ja Orsonkin vain istui katselemaan heitä pää kallellaan. Poron jätökset sen sijaan kiinnostivat Orsonia suuresti. Papanat olivat herkullisia ja Orson olisi  pistellyt niitä poskeensa sangen mielellään. Surkeaa elämää Orsonilla, kun kaikki hyvä ja kiva kielletään.

 

Yhdeksäs lomapäivä alkoi ja parin tunnin aamupuuhastelun jälkeen lähdimme matkaan. Heti alkuun huomasimme, että aurinko tulee porottamaan  koko päivän suoraan syliimme. Meillä kun ei ole autossamme jäähdyttävää ilmastointia, niin hiki valui norona jo vartin ajomatkan jälkeen. Niinpä päätimme, että taas vietetään laatuaikaa veden äärellä. Ratkaisu oli täydellisen oikea. Kävimme uimassa ja koirat kahlailivat rannalla. Ei päästetty koiria uimaan, koska  järvessä laineet olivat mielestämme liian korkeat ja Orson oli tulossa kilpaa veteen  muiden koiriemme seurassa.

Emme ole aikoneet päästää Orsonia vielä uimaan. Hän saa vain kahlailla rannalla. Järven vesi oli vain kymmenisen asteista ja Orsonilla ei ole lainkaan alusvillaa. Meillä ei ole käsitystä, vilustuvatko koirat, mutta emme myöskään halunneet kokeilla asiaa ainakaan näin lomamatkalla. No, Omar kävi joka tapauksessa uimassa omia aikojaan. Ei häntä laineet haitanneet.

Päivä on ollut hyvin tapahtumaköyhä. Olemme vain lomailleet ja laiskotelleet koko päivän. Orson on leikkinyt illalla monta tuntia, joten toivotaan oikein pitkiä yöunia. Keskiyön aurinko hemmottelee meitä jälleen kerran.

Seuraava yö ollaankin jo kotona ja lomailu säilötään muistojen kultaiseen arkkuun. Kotona yöt ovat jo hämärät, eikä ole tietoakaan keskiyön auringosta.

Orson pärjäsi aivan upeasti koko automatkailun  ja lomailun ajan. Ensin olimme hyvin epävarmoja, mutta onneksi Orson osoittautui erittäin sopeutuvaiseksi ja luottavaiseksi pennuksi. Kiitos Orsonille, että loma- ja näyttelymatkastamme tuli oikea elämys. –M.

 

 

©2017 Lucky Nana´s - suntuubi.com